18.4.2011
Kissanpäiviä
15.4.2011
Kevät, kevät, kevät, kevät!
Nuorempana kevät oli se pakollinen aika ennen parasta vuodenaikaa, kesää. Keväät keskittyi palautettaviin koulutöihin, kokeisiin lukuun, kesätöistä jännittämiseen - ja siihen kesän odotteluun.
Mutta vuosi vuodelta löydän itsestäni entistä suuremman kevään rakastajan. Kaksi vuotta sitten tähän aikaan olin lomautettuna ja vieläkin muistelen kaiholla niitä päiviä, kun Buddyn ja Myyn kanssa ulkoiltiin tuntitolkulla aurinkoisina päivinä, leikittiin rannassa sulavalla järvenjäällä, kuunneltiin linnunlaulua, ihailtiin niemenkärjessä kosiomenojaan pitäviä lokkeja, istuttiin aurinkoisella kalliolla, katseltiin talvihorroksestaan herännyttä siiliä, vauhkoonnuttiin ekasta leskenlehdestä - puhkeavista hiirenkorvista puhumattakaan!
Tänä keväänä olen päässyt yhtä suureen kevätfiilikseen tuon oman pihan kautta. Voi mitä riemua herätti ensimmäiset maasta puhkeavat krookuksen alut. Ensimmäiset kasvit, joita olen tälle tontille omin käsin istuttanut! Ja joka päivä tulee uusia ilonaiheita: eilen sen aiheutti sitruunaperhonen sekä kolme nokkosperhosta. En varmaan koko viime kesän aikan nähnyt noin montaa perhosta, mitä eilen yhdellä kertaa!
Nyt onkin tullut monena aurinkoisena päivänä vietettyä tunti tolkulla pihalla, puita hakaten, haravoiden, lehtiä lukien, pihasuunnitelmia tehden. Puhuttiinkin jo, että mitä ihmettä me ennen tehtiin iltaisin rivitalossa asuessa, varmaan istuttiin sohvalla ja homehduttiin sisällä!
Koiratkin tuntuu välillä olevan ihan jo kyllästyneitä ulkoiluun. Toissa iltana oltiin ulkona nelisen tuntia, ensin tunti lenkillä ja sen jälkeen pihatöissä, niin loppuajasta Nokso jo yksinään istui ulko-ovella - tosin saattoi vaikuttaa asiaan käsillä ollut ruoka-aikakin :D.
Myy tuntuu olevan yhtä kevätpersoona kuin emäntänsäkin: se leikkii puroissa, nauttii auringosta, nuuskii kevättuulia, etsii loikoisan aurinkoisen makuupaikan itselleen pihalla ja kylläpä tuo eilen tutki krookoksen alkujakin yhtä innokkaan kuin minäkin. Oikein tarkasti haisteli joka alun :).
Mutta vuosi vuodelta löydän itsestäni entistä suuremman kevään rakastajan. Kaksi vuotta sitten tähän aikaan olin lomautettuna ja vieläkin muistelen kaiholla niitä päiviä, kun Buddyn ja Myyn kanssa ulkoiltiin tuntitolkulla aurinkoisina päivinä, leikittiin rannassa sulavalla järvenjäällä, kuunneltiin linnunlaulua, ihailtiin niemenkärjessä kosiomenojaan pitäviä lokkeja, istuttiin aurinkoisella kalliolla, katseltiin talvihorroksestaan herännyttä siiliä, vauhkoonnuttiin ekasta leskenlehdestä - puhkeavista hiirenkorvista puhumattakaan!
Tänä keväänä olen päässyt yhtä suureen kevätfiilikseen tuon oman pihan kautta. Voi mitä riemua herätti ensimmäiset maasta puhkeavat krookuksen alut. Ensimmäiset kasvit, joita olen tälle tontille omin käsin istuttanut! Ja joka päivä tulee uusia ilonaiheita: eilen sen aiheutti sitruunaperhonen sekä kolme nokkosperhosta. En varmaan koko viime kesän aikan nähnyt noin montaa perhosta, mitä eilen yhdellä kertaa!
Nyt onkin tullut monena aurinkoisena päivänä vietettyä tunti tolkulla pihalla, puita hakaten, haravoiden, lehtiä lukien, pihasuunnitelmia tehden. Puhuttiinkin jo, että mitä ihmettä me ennen tehtiin iltaisin rivitalossa asuessa, varmaan istuttiin sohvalla ja homehduttiin sisällä!
Koiratkin tuntuu välillä olevan ihan jo kyllästyneitä ulkoiluun. Toissa iltana oltiin ulkona nelisen tuntia, ensin tunti lenkillä ja sen jälkeen pihatöissä, niin loppuajasta Nokso jo yksinään istui ulko-ovella - tosin saattoi vaikuttaa asiaan käsillä ollut ruoka-aikakin :D.
Myy tuntuu olevan yhtä kevätpersoona kuin emäntänsäkin: se leikkii puroissa, nauttii auringosta, nuuskii kevättuulia, etsii loikoisan aurinkoisen makuupaikan itselleen pihalla ja kylläpä tuo eilen tutki krookoksen alkujakin yhtä innokkaan kuin minäkin. Oikein tarkasti haisteli joka alun :).
13.4.2011
Hierontaa ja agilityä
Buddy kävi tiistaina kolmannen kerran nautiskelemassa Maaritin hieronnasta Koirasportin tiloissa. Vieläkin selästä löytyi jumipisteitä, sellaisia vanhoja, syvällä olevia, niitä samoja, joita on tässä jo pari edellistä kertaa yritetty availla. Mukava kuitenkin, ettei selkä ainakaan pahemmaksi mennyt raskaan viikonlopun seurauksena: kävimme siis kisaamassa ensin lauantaina kaksi agirataa Jyväskylässä, seuran omassa hallissa Jat-tilassa, ja sunnuntaina toiset kaksi rataa Pieksämäellä.
Lämmittelyistä pidettiin kisapäivinä hyvää huolta ja toppamantteli pysyi visusti päällä, aurinkoisesta +8 asteen kelistä huolimatta :). No, tuuli oli kyllä aika vilpakka noina päivinä.
Tiistai-iltana sitten treenailtiin Nokson kanssa kahden viikon tauon jälkeen.
Noksollahan on agilityn suhteen ylikuumenemisongelmaa. Nyt sain sen halliin ja lähtöpisteeseenkin todella kivasti rauhallisessa mielentilassa nakilla imuttaen ja nakkeja syöden. Eka treenikertakin meni hyvin, mutta sen jälkeen Nokso malttamattomana karkasi lähdöstä liikkeelle ennen lupaa ja jouduin palauttamaan sen takaisin lähtöön ja siitä lähti kuumuminen..
Kun yritin kurvissa vekittää ja ehtiä kunnolla viemään koiraa edeltä käsin, niin Nokso alkoi tuossa mielentilassa tiputtaa rimoja ihan urakalla, pari siivekettäkin kaatui siinä hötäkässä. Huomattiin, että Nokso ei kestä yhtään jätättämistä, sen pieni pää ei kestä jäljessä oloa, vaan se sinkoaa hirmu kiireellä mun perään.
Otettiin sitten tuo kurvi kääntämällä koira ihan eri kautta koko hyppy, tämä rauhoitti tilannetta ja saatiin viimein onnistunut suoritus. Sen jälkeen mentiinkin hetkeksi rauhoittumaan ja otettiin tämän jälkeen vielä tuo ongelmallinen kurvi rauhoittuneessa mielentilassa sillä alkuperäisellä tavalla vekittäen.
Lopuksi kun jäi vielä aikaa, taputeltiin etutassuilla puomin ylösnousua. Huomasin sitten, että Nokso on siinä todella paljon kiinni minussa: se tuijottaa minua (jopa niin paljon, että menee puomille ihan vinossa), eikä myöskään osaa itsenäisesti hakeutua puomille ilman mun liikettä. Nyt siis kovasti puomin ylösnousukontakti-treeniä!
Lämmittelyistä pidettiin kisapäivinä hyvää huolta ja toppamantteli pysyi visusti päällä, aurinkoisesta +8 asteen kelistä huolimatta :). No, tuuli oli kyllä aika vilpakka noina päivinä.
Tiistai-iltana sitten treenailtiin Nokson kanssa kahden viikon tauon jälkeen.
Noksollahan on agilityn suhteen ylikuumenemisongelmaa. Nyt sain sen halliin ja lähtöpisteeseenkin todella kivasti rauhallisessa mielentilassa nakilla imuttaen ja nakkeja syöden. Eka treenikertakin meni hyvin, mutta sen jälkeen Nokso malttamattomana karkasi lähdöstä liikkeelle ennen lupaa ja jouduin palauttamaan sen takaisin lähtöön ja siitä lähti kuumuminen..
Kun yritin kurvissa vekittää ja ehtiä kunnolla viemään koiraa edeltä käsin, niin Nokso alkoi tuossa mielentilassa tiputtaa rimoja ihan urakalla, pari siivekettäkin kaatui siinä hötäkässä. Huomattiin, että Nokso ei kestä yhtään jätättämistä, sen pieni pää ei kestä jäljessä oloa, vaan se sinkoaa hirmu kiireellä mun perään.
Otettiin sitten tuo kurvi kääntämällä koira ihan eri kautta koko hyppy, tämä rauhoitti tilannetta ja saatiin viimein onnistunut suoritus. Sen jälkeen mentiinkin hetkeksi rauhoittumaan ja otettiin tämän jälkeen vielä tuo ongelmallinen kurvi rauhoittuneessa mielentilassa sillä alkuperäisellä tavalla vekittäen.
Lopuksi kun jäi vielä aikaa, taputeltiin etutassuilla puomin ylösnousua. Huomasin sitten, että Nokso on siinä todella paljon kiinni minussa: se tuijottaa minua (jopa niin paljon, että menee puomille ihan vinossa), eikä myöskään osaa itsenäisesti hakeutua puomille ilman mun liikettä. Nyt siis kovasti puomin ylösnousukontakti-treeniä!
11.4.2011
The Grand Opening!
Pitkään tämä blogin suunnittelu on ollut ajatuksena.
Pitäisi olla joku paikka, johon raapustaa muistiinpanoja koiratreeneistä. Toisaalta taas olen haaveillut blogia remontin ja pihahommien tiimoilta, olisi mukava myöhemmin muistella, mitä kaikkea on tehty, mistä lähdettiin ja mihin on tultu. Mutta, itseni tuntien, en kuitenkaan jaksaisi ylläpitää ja kirjoitella kahta blogia.
Joten tästä johtuen päätin kirjoitella kaikki ajatukseni (eli ne kokonaista kaksi, jotka pään sisällä risteilee) yhden otsikon alle. He, joita ei kiinnosta koirajutut, voivat skipata koira-aiheiset postaukset ja taas he, jotka haluavat lukea koirajuttuja, voivat keskittyä sitten niihin.
Blogin Kalliorinne-nimi tulee tontista, jolla kotimme nököttää, ja jota kolme suurta vahtikoiraamme vartioi. Tänne ei tulla huomaamatta! Kalliorinne on kuitenkin melko keskeinen paikka elämissämme, joten se sai lainata nimeään myös tähän blogiin.
Toivotaan, että tänne jotain tekstejä silloin tällöin aikaiseksi saataisiin! :)
Pitäisi olla joku paikka, johon raapustaa muistiinpanoja koiratreeneistä. Toisaalta taas olen haaveillut blogia remontin ja pihahommien tiimoilta, olisi mukava myöhemmin muistella, mitä kaikkea on tehty, mistä lähdettiin ja mihin on tultu. Mutta, itseni tuntien, en kuitenkaan jaksaisi ylläpitää ja kirjoitella kahta blogia.
Joten tästä johtuen päätin kirjoitella kaikki ajatukseni (eli ne kokonaista kaksi, jotka pään sisällä risteilee) yhden otsikon alle. He, joita ei kiinnosta koirajutut, voivat skipata koira-aiheiset postaukset ja taas he, jotka haluavat lukea koirajuttuja, voivat keskittyä sitten niihin.
Blogin Kalliorinne-nimi tulee tontista, jolla kotimme nököttää, ja jota kolme suurta vahtikoiraamme vartioi. Tänne ei tulla huomaamatta! Kalliorinne on kuitenkin melko keskeinen paikka elämissämme, joten se sai lainata nimeään myös tähän blogiin.
Toivotaan, että tänne jotain tekstejä silloin tällöin aikaiseksi saataisiin! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)